Yrittäjyys vs. palkkatyö - kevään 22 uudet tuulet
Puhutaanko hetki työelämästä, työminästä. Meillä on monta roolia arjessa, pienten lasten perheenäitinä se täyttyy äitiydestä. Me äidit ollaan paljon muutakin, mahdollisesti sisaruksia, puolisoita, ystäviä, sitten on harrastukset jos niille on aikaa ja monet muut roolit. Koen, että äitiyden jälkeen tulee se työminä. Mä etsin pitkään omaa paikkaani. Ensin sosiaalialalta, josta en alkuun kokenut sitä löytäneeni. Jatkuvat pätkätyöt, sijaisuutta sijaisuuden perään, tulehtuneet työyhteisöt, vähäiset resurssit ja huono palkkataso. Tässä puhuu kuitenkin halu auttaa.
Oon aina tahtonut äidiksi ja ensimmäisen lapsen saanti oli jollain tavalla ehkä osin myös pakotie siitä kaikesta arjesta, siitä etten löytänyt sitä oikeaa paikkaa sillä hetkellä. Saatiin vielä onnellisesti toinenkin lapsi, mutta meidän vauvavuodet kummankaan lapsen kohdalla ei olleet helppoja. Löysin kuvaamisen kuitenkin sillä tasolla, että tein siitä sivutyön kotiäitiyden oheen heti ensimmäisen lapsen syntymän myötä. Lisätuloja ei niin kertynyt, mutta ehkä se, että sain kehittää ja toteuttaa itseäni. Mulla oli myös jotain kodin ympärillä. Sain luoda jotain kaunista, kohdata teitä mielettömiä perheitä, äitejä, lapsia, puolisoita. Tämä oli mulle mieletön voimavara.
Pohdin paljon työminää ja mikä mua kuvauksessa kiehtoo, mikä motivoi mua eteenpäin ja mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Työn kokee merkitykselliseksi jos siitä saa arvostusta. Se arvostus on monenlaista. Se voi näkyä rauhallisena korvauksena, kiitoksena, kannustuksena, kehuina. Paras palaute on kuulla jos oon saanut taltioitua jotain, mikä menee syvälle teissä. Yhteys, rakkaus, elämän rosoinen kauneus, ne hetket, joista jokainen voi kokea saaneensa osakseen hieman rakkautta.
Yrittäjänä oon luopunut monesta, mutta toisaalta saanut mielettömän paljon. Oon tehnyt tätä siitä lähtien, kun ensimmäinen lapsi oli hieman yli vuoden ikäinen ja nyt toisen lapsen ollessa hieman yli 3-vuotias oon tehnyt viimein päätöksen siirtyä takaisin varhaiskasvatuksen opettajaksi ja allekirjoittanut työsopimuksen. Yrittäjyys mahdollisti sen, että esikoisen kanssa hän oli alkuun päiväkodissa kolmepäiväistä viikkoa, hänen kasvaessaan nelipäiväistä viikkoa ja nyt täysi 5pv viikkoa, kuopuksen kohdalla allergiat rajoittivat arkea ja viime syksyyn asti olin hänen kanssa kokopäiväisesti kotona. Hänelle oli myös mahdollista saada pehmeä lasku päiväkotiin ja nyt tulevasta keväästä tulee hän olemaan 5 pv viikko. Tuleva työaikani kuitenkin mahdollistaa hieman lyhyemmät päivät.
Yrittäjyydessä on siis omat etunsa, etenkin työaikojen suunnittelussa. Kun vietin päiviä lasten kanssa kotona, tein työt iltaisin ja viikonloppuisin. Toki se on ollut pois perheen yhteisestä ajasta ja omasta ajasta saatika parisuhteen ajasta puhumattakaan. Rakastan yrittäjyydessä kaikkea sitä mitä oon saanut luoda tähän päivään asti. Kaikesta niin omannäköistä, mihin on vaikuttanut suuresti juuri se polku, jonka oon kulkenut, kaikki ne menetykset, erityisesti oman äitini poismeno vajaa kaksi vuotta sitten, joka syvensi tapaani kuvata. Kuvata sitä perintöä, jotta rakkautemme ei koskaan pyyhkiydy pois, vaikka aika joskus jättää.
Pohdin myös paljon sitä, miten kuvien julkaiseminen ja omien töiden esittäminen on iso osa omaa motivaatiota. Oon saanut tästä joskus kritiikkiäkin kollegoilta. Mutta jokaisella on oikeus kokea oma työnsä juuri omalla tavalla. Mä tahdon välittää sitä hyvää, sitä rakkautta, jonka mun kuvista toivoisin huokuvan. Jos te sitä myötä uskaltaudutte kuviin on enemmän kuin lottovoitto, että saan julkaisuluvan. Sillä, että saan julkaista ottamiani kuvia on mulle iso merkitys myös henkilökohtaisesti, tietysti myös arvostuksenkin takia mikä on saanut mut jaksamaan tätä elämäntyyliä tehdä töitä joka päivä enempi tai vähempi, mutta myös sen takia, että pystyin pyörittämään yritystäni. On jatkuvasti oltava esillä, luoda uutta, julkaisuja, reelsejä yms. Tuoda esille omaa työ arkea, työpäiviä, yrittäjyyttä. Behind the scenes materiaalia. Ne kaikki kiinnostaa ihmisiä. Sitä myöten saa lisää näkyvyyttä ja voi löytää ne oikeat asiakkaat itselleen, jolloin pystyy parhaiten palvelemaan juuri teitä.
Kuvat on toki hyvin henkilökohtaisia, joten en koskaan vaadi lupaa ja ymmärrän jos perheet ei halua kuviansa julkaista. Tänä vuonna melkein puolet mun koko tämän vuoden perheistä eivät ole antaneet kuville julkaisulupaa. Se on iso osa. Kuvien julkaisu on oikeastaan ainut tapa näyttää tekemäni työ teille ja sitä myöten saada asiakkaita.
Ajatuksenjuoksuna ja esimerkkinä. Ajatellaan vaikka taidemaalaria, joka maalaa taulun tilaustyönä asiakkaalle. Asiakas ei halua, että taulusta otetaan yhtään kuvaa tai, että kukaan muu näkee sitä. Taiteilija on palkattu työhön, joten hän saa tietysti rahallisen korvauksen. Tästä jää kuitenkin olennainen osa pois, työn aiheet, työnteko, mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, miten työ etenee, mitä materiaaleja käytetään, miten ja miksi juuri ne on valittu työhön, lopulta valmis lopputulos. Moni muu taiteilijan lisäksi voisi saada siitä iloa, voimaantua, kenties itse maalaamaan, teettämään oman taulun. Mutta myös itse taiteilija, viimein tuntien työ on valmis, mutta sitä ei saa esittää.
Kaikki tahtoo tuntea ja kokea itsensä arvokkaaksi. Olla hyviä jossakin, ansaita rahaa niin, että on varaa maksaa laskut ja saada leipä pöytään. Toiset tekee työn vain työnä rahan vuoksi, sillä pitäähän meidän elää jollain. Mulle raha ei ikinä ole merkinnyt juuri muuta kuin mitä ylempänä kuvailin. Mutta nyt, kun se raha ei ole riittänyt pohdin mitä seuraavaksi (tähänkin on monta eri syytä). Niistä yhtenä hinnoittelun tasapainoilu, palvelut joita asiakkailleen tuottaa, se että tulee näkyväksi ja on tarpeeksi asiakasvirtaa. Tuntuu usein, että se markkinointi on avain. Ja juuri siinä en koe loistavani. Asiakkaat kulkeutuu pitkälti luokseni suositusten perusteella. On ollut ihana huomata tämä, että peheet ovat lähteneet kuvauksista onnellisina ja se onni on kasvanut kun oon viimein päässyt toimittamaan valmiit kuvat.
"Halusin vielä erillisesti kiittää sua mahtavista kuvista Ne ovat hämmästyttävän kauniita, ja niistä todella huokuu tunne minkä osaat poikkeuksellisen hienosti välittää katsojalle.
Olen käynyt monella valokuvaajalla perheeni kanssa, enkä ole kyllä toista yhtä taitavaa mallin ohjaajaa tavannut. Ja lapsemmekin tykkäsivät niin valtavasti sinusta Kuin me vanhemmat myös
Vaali lahjaasi, olet todella oikeassa työssä"
Päätökselleni pitää tämä kevät taukoa on monta syytä, enkä tiedä olisiko tilanne toinen jos jokin olisi mennyt erilailla yrittäjyyteni suhteen. Olisin voinut ottaa toisen työn tähän rinnalle, tehdä keikkatyötä sosiaalialalla. Se olisi kuitenkin edelleen tarkoittanut iltoja ja viikonloppuja, johon omat voimavarat ei tällä hetkellä riitä. Juuri nyt tuntuu oikealta päätökseltä lähteä vaka opettajan töihin. Odotan kohtaamisia näiden pienten 2-5-vuotiaiden lasten kanssa, heidän vanhempien kanssa työskentelyä, omaa työtiimiä ja yhteisöä, ettei enää tarvitse puurtaa yksin (toki olen löytänyt ihania kollegoita, mutta työtä tehdään pääosin kuitenkin yksin). Odotan selkeetä työaikaa, vapaita iltoja, viikonloppuja, palkallisien lomapäivien kertymistä, terveydenhuoltoa, saati muita etuja. Ajan harrastaa itse, vihdoin mahdollisuuden jatkaa musiikin parissa, pyöräillä enemmän, liikkua, saada ilon takaisin ruoanlaittoon ja kaikkeen askarteluun lasten kanssa, sekä sen ajan perheelle ja parisuhteelle.
Nyt tarkoituksena on olla kesä vapaalla vaka open töistä ja kuvata silloin seuraavaksi, kun ensin alkuvuoden muutamat varaukset on toteutettu. Löytää jonkinlainen tasapaino tähän kaikkeen. Syksyllä taas jatkaa vaka opettajana.
Mitä suunnitelmia sulla on työelämälle, mitä arvostat sun työssäsi juuri nyt yrittäjänä tai palkkalistoilla?